Heinäkuun lopulla Lapin soilla hehkuu pieniä meripihkanvärisiä marjoja, ja väki lähtee kumisaappaissa ämpärien ja hyttysverkkojen kanssa suolle. Lakka eli hilla on pohjoisen arvostetuin marja, ja sen kukka on Suomen kahden euron kolikon kuva-aihe. Sen kohtaa ympäri vuoden, herkullisimmin lämpimien lettujen päällä.

Mikä lakasta tekee erityisen

Lakka kasvaa avosoilla kaikkialla Pohjois-Suomessa. Jokaisessa varressa on yksi marja, joka muuttuu kypsyessään kovasta ja punaisesta pehmeäksi, mehukkaaksi ja meripihkanväriseksi. Maku on yhtä aikaa hapan ja makea, hunajaan ja aprikoosiin vivahtava, ja siemenet ovat niin isoja, että ne huomaa.

Sato vaihtelee vuodesta toiseen valtavasti. Lakka kukkii alkukesällä, ja yksi halla väärään aikaan voi viedä sadon koko seudulta. Marjat kypsyvät lyhyessä, noin kahden viikon ikkunassa, ja poimiminen tarkoittaa kahlaamista märällä suolla hyttysten keskellä. Siksi lakka on kallista, ja sitä kutsutaan Lapin kullaksi.

Milloin ja miten poimia

Lapissa lakka kypsyy yleensä heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle kesän mukaan. Kypsä marja on meripihkanvärinen ja pehmeä ja irtoaa helposti; punaiset eivät ole vielä valmiita.

Jokaisenoikeuksien nojalla luonnonmarjoja saa poimia myös toisen maalla, kunhan pysyy poissa pihapiireistä eikä aiheuta vahinkoa. Joillakin luonnonsuojelualueilla liikkumista voidaan rajoittaa, joten tarkista paikalliset säännöt.

Muutama vinkki suolle:

  • Kumisaappaat ja hyttyssuoja. Suo on märkä, ja hyttyset ovat heinäkuussa pahimmillaan.
  • Kartta tai GPS mukaan. Avosuo näyttää samalta joka suuntaan, ja eksyminen on helppoa.
  • Poimi vain kypsiä marjoja äläkä tallo kasvustoa. Paikallisilla on omat hillasuonsa, joten ota muut huomioon.
  • Syö tai säilö marjat pian: tuore lakka säilyy vain muutaman päivän.

Jos et itse poimi, tuoreita marjoja myydään elokuussa toreilla ja tienvarsilla, ja pakastemarjoja ja hilloa saa ympäri vuoden.

Näin lakkaa syödään

  • Lakkahillo, usein pelkkää marjaa ja sokeria, on yleisin muoto.
  • Lämmin leipäjuusto lakkahillolla on lappilainen klassikkojälkiruoka. Lue lisää oppaastamme lappilaisesta ruoasta.
  • Jälkiruoat: lakkaparfeeta, -jäätelöä ja -kakkuja on monien Lapin ravintoloiden listoilla.
  • Lakkalikööri on monen suomalaisen suosikki illallisen päätteeksi.

Lakkaletut

Yksi Lapin klassisista tavoista syödä lakkaa on lakkaletut: ohuita lettuja kuumalla valurautapannulla paistettuna, suoraan pannulta lakkahillon ja kermavaahdon kanssa. Ulkona ne paistetaan usein avotulella, ja jotenkin se tekee niistä vielä parempia.

Niitä saa:

  • latujen ja rinteiden varren kotakahviloista esimerkiksi Levillä, Ylläksellä, Saariselällä, Pyhällä ja Luostolla: klassinen palkinto hiihtopäivän puolivälissä
  • tunturien laen kahviloista nokipannukahvin kanssa
  • safareilta ja porotilavierailuilta, joilla letut kuuluvat usein nuotioateriaan
  • kahviloista ja ravintoloista jälkiruoaksi sekä kesän ja joulun tienoon toreilta ja tapahtumista.

Lettuja syödään Suomessa muutenkin, joten tarjolla on usein myös mansikkahilloa. Lapin versioon valitaan lakkahillo.

Tee itse

Keittiöllisessä mökissä lakkaletut syntyvät helposti. Noin 15 pieneen lettuun:

  • 5 dl maitoa
  • 2 munaa
  • 2½ dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl sokeria
  • ½ tl suolaa
  • 2 rkl sulatettua voita ja voita paistamiseen

Vatkaa ainekset ohueksi taikinaksi ja anna turvota puoli tuntia. Kuumenna pannu hyvin, lisää nokare voita ja kaada ohut kerros taikinaa. Paista kullanruskeaksi, käännä ja tarjoa heti lakkahillon ja kermavaahdon kanssa.

Tuliaisiksi

Lakkahillo on hyvä tuliainen, ja sitä saa Lapin kaupoista ja matkamuistomyymälöistä. Lentoaseman turvatarkastuksessa hillo lasketaan nesteeksi, joten pakkaa purkit ruumaan menevään matkalaukkuun.

Selaa keittiöllisiä mökkejä ja huviloita omaa lettuiltaa varten tai heinäkuussa auki olevia kohteita hillasesongiksi.