Lappilainen ruoka on yksinkertaista ja sesongin mukaista, ja se rakentuu sen varaan, mitä maa ja vesi antavat: poroa, kalaa kylmistä järvistä ja joista, marjoja, pieniä keltaisia perunoita ja rieskaa. Paljon siitä on yhteistä saamelaisen ruokakulttuurin kanssa, joka on vanhempi kuin yksikään matkailukeskus. Tässä oppaassa käydään läpi klassikot, niiden parhaat ajat ja paikat, joissa niitä pääsee maistamaan.

Klassikot

Poronkäristys kuuluu monien lappilaisten ravintoloiden klassikoihin. Jäisestä poronlihasta leikataan ohuita lastuja, jotka haudutetaan voissa pehmeiksi ja tarjotaan perunamuusin, puolukan ja usein suolakurkun kanssa. Sen tekee helposti itsekin: Lapin kaupoissa myydään valmiiksi leikattua käristyslihaa.

Poroa muissakin muodoissa kannattaa maistaa: fileetä, kylmäsavulihaa, kuivalihaa ja makkaraa. Kolmella Lapin porotuotteella on EU:n suojattu alkuperänimitys: Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha. Porot laiduntavat vapaina Suomen poronhoitoalueella, ja liha on vähärasvaista ja mietoa.

Kala tulee kirkkaista ja kylmistä vesistä. Nieriä ja siika Inarijärvestä ja Kilpisjärvestä, muikku, harjus ja taimen syödään savustettuina, suolattuina, paistettuina tai nuotiolla kypsennettyinä. Tornion pohjoispuolella Kukkolankoskella siikaa pyydetään kesällä yhä pitkävartisilla lipoilla, ja perinne ulottuu vuosisatojen taakse.

Lapin Puikula on pieni, keltainen ja mantelinmuotoinen Lapissa viljelty peruna, jolla on ollut EU:n suojattu alkuperänimitys vuodesta 1997. Loppukesän uusi sato voin ja tillin kanssa on herkkua.

Rieska on ohut, hapattamaton leipä ohrasta tai perunasta, parhaimmillaan lämpimänä paksun voikerroksen kanssa.

Leipäjuusto eli juustoleipä on mieto juusto, jota paahdetaan, kunnes pintaan tulee ruskeita läiskiä. Perinteisesti se tehtiin poronmaidosta, nykyään enimmäkseen lehmänmaidosta. Se tarjotaan lämpimänä lakkahillon kanssa tai paloiteltuna kahvikupin pohjalle: pohjoisessa sitä kutsutaan myös kahvijuustoksi.

Marjoja on kaikkialla: puolukkaa lihan kanssa, mustikkapiirakkaa, variksenmarjamehua ja ennen kaikkea lakkaa eli hillaa. Niille on oma oppaansa: lakka ja lakkaletut.

Nokipannukahvi kruunaa kokonaisuuden. Retkillä kahvi keitetään nokisessa pannussa nuotiolla ja juodaan kuksasta, koivun pahkasta veistetystä puukupista.

Saamelainen ruoka

Saamelaisella ruokakulttuurilla on omat perinteensä: poro on keskiössä, ja perinteisesti eläin pyritään hyödyntämään mahdollisimman tarkasti. Suovas on suolattua ja avotulen savussa savustettua poronlihaa, bidos poronlihakeitto, jota tarjotaan häissä ja muissa juhlissa, ja gáhkku saamelainen rieska. Kuivaliha ja kuivattu kala ovat olleet pitkään tapa säilöä ruokaa talven yli.

Saamelaisten ylläpitämiä ruokaelämyksiä kannattaa etsiä erityisesti saamelaisten kotiseutualueelta pohjoisesta: Inarista, Utsjoelta ja Enontekiöltä. Valitse saamelaisten itse pitämiä paikkoja: he kertovat ruoasta omasta kokemuksestaan, ja raha jää yhteisöön. Saamelaiskäräjien vastuullisen matkailijan opas kannattaa lukea ennen lähtöä. Lisää käytännön neuvoja on oppaassamme saamelaisalueella matkustamisesta.

Missä syödä

  • Rovaniemellä valikoima on laajin: useat ravintolat ovat erikoistuneet lappilaiseen ruokaan, ja toiset valmistavat paikallisista raaka-aineista modernia ruokaa. Majoitus Rovaniemellä
  • Tunturikeskuksissa, kuten Levillä, Ylläksellä ja Saariselällä, on tunturien laella kahviloita ja rinteiden ja latujen varsilla kotaravintoloita: hirsikotia, joiden keskellä palaa tuli ja joissa tarjotaan poroa, lohikeittoa ja lettuja.
  • Inarissa pääsee maistamaan saamelaista ruokaa ja Inarijärven kalaa.
  • Retkellä. Moni husky-, poro- ja moottorikelkkasafari sisältää kodassa nuotiolla valmistetun aterian: lohikeittoa, makkaraa tai poroa ja nokipannukahvia.
  • Porotiloilla tarjotaan usein ateria vierailun yhteydessä.
  • Omassa mökissä. Kyläkaupasta saa poroa, kalaa, rieskaa, leipäjuustoa, puolukkaa ja lakkahilloa, joten lappilaisen illallisen tekee helposti itse. Selaa mökkejä ja huviloita.

Kysy ruokalistaa lukiessa, mistä kala ja liha ovat peräisin. Moni ravintola kertoo ylpeänä paikalliset toimittajansa.

Paikkoja, joilla on pitkä historia

Emme suosittele yksittäisiä ravintoloita, mutta muutamalla paikalla on niin pitkä ja hyvin dokumentoitu historia, että ne kuuluvat Lapin tarinaan. Mainitsemme ne faktoina, emme mainoksina.

  • Hotelli Pohjanhovi, Rovaniemi. Kemijoen rannan funktionalistinen hotelli avattiin vuonna 1936. Saksalaiset räjäyttivät sen Lapin sodassa 1944, ja samalle paikalle valmistui uusi hotelli 1947. Siitä asti se on ollut yksi Rovaniemen tunnetuimmista kohtaamispaikoista, ja se avattiin uudelleen remontin jälkeen vuonna 2025.
  • Hetan Majatalo, Hetta. Vuonna 1924 paikallinen perhe avasi kotinsa matkalaisille, ja majatalo on siitä asti majoittanut ja ruokkinut Enontekiön kautta kulkevia. Se on yksi Lapin vanhimmista matkailuyrityksistä. Majoitus Enontekiöllä
  • Inarin ensimmäinen hotelli. Juutuanjoen varteen vuonna 1937 avattu Inarin Matkailumaja, myöhemmin Kultahovi, paloi kylän mukana 1944 ja rakennettiin uudelleen samoille perustuksille. Nykyään se on Wilderness Hotel Juutua. Sen ravintola Aanaar valmistaa ruokaa Inarijärven kalasta, porosta ja luonnonkasveista, ja Suomen Gastronomien Seura valitsi sen vuoden 2020 ravintolaksi. Majoitus Inarissa
  • Hotelli Pallas. Pallastunturin ensimmäinen hotelli valmistui 1938 ja räjäytettiin 1944; nykyisen hotellin vanhin hirsiosa on vuodelta 1948. Hotelli on Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Hetta–Pallas-reitin eteläpäässä. Majoitus Muoniossa
  • Kaunispään huippu, Saariselkä. Kaunispään palovartiotornille tuli pieni levähdyspaikka 1952, ja vuodesta 1954 huipulla on tarjoiltu matkalaisille ruokaa. Nykyinen kahvila-ravintolarakennus on vuodelta 1986, ja huipulta avautuu näkymä tuntureille joka suuntaan. Majoitus Saariselällä

Milloin parhaimmillaan

  • Kesällä: tuore kala ja heinäkuusta alkaen ensimmäiset marjat.
  • Loppukesällä ja syksyllä: marjat (heinä–syyskuu), sienet ja uudet Puikulat.
  • Syksyllä ja alkutalvella: poroerotukset syyskuun lopulta tammikuuhun ovat poromiesten satokautta, jolloin poronliha on tuoreimmillaan.
  • Talvella: täyttävä ruoka ulkoilupäivän jälkeen, pilkkiminen jäätyneillä järvillä ja lämmin juoma kodassa.

Ruoka on hyvä syy valita majoitus, jossa on keittiö tai ravintola lähellä. Jälkiruoaksi lue lakasta ja lakkaletuista.